Toinen: Shironuri kirjastossa

Rakastan kirjastoja; vanhojen kirjojen hajua, niiden selailua, kirjoihin uppoamista. Saatan istuutua lattialle mielenkiintoisen hyllyn kohdalle, tutkia, miettiä. Pienet pöllönpoikaset, niin kuin minä, pesiintyvät kirjastojen sohville näin syksyisin. Väsymys on vallannut minut, enkä jaksa lukea kirjoja loppuun, mutta silti päädyn herkästi kirjastoon, vain tunnelman takia.

Olen jälleen alkanut maalata kasvoni valkoiseksi, nauttinut luomiväreillä leikkimisestä. Löysin muita kaltaisiani, ja näimme yhdessä Helsingissä teen parissa. Tyylille löytyi nimi; shironuri. Pian näemme uudestaan, isommalla joukolla, kaikki kalpeakasvoiset shironurit.

Naama valkoiseksi maalattuna tein visiitin luokkakokoukseen, vanhoja tuttuja, alkoholia ja halailua. Voi kuinka olittekin kaikki muuttuneet. Niin kai minäkin.